Miltä tuntuu olla tanssitunneilla se oppilas, jota kukaan ei halua parikseen?

Podcastin seitsemännessä jaksossa Linda-Maria kertoo hahmotushäiriöstään ja mm. siitä, kuinka traumat nousivat pintaan Fort Boyard - Linnake-sarjan kuvauksissa, kun oma joukkue hermostui Linda-Marian kömpelyyteen.

Onko epäonnistumisten kasautumisen jälkeen mahdollista löytää vielä liikunnan ilo? Ja vaikka hyväksyisi sen, ettei oma motoriikka välttämättä riitä tanssikisan voittoon, onko mahdollista voittaa oma häpeä?