Keskustelu lastensuojelun markkinoista ja markkinoistamisesta on epä-älyllistä ja tylsää (vaikka keskustelijat eivät sitä välttämättä ole). Se jää helposti juupas–eipäs-tason väittelyksi, jossa osapuolet puhuvat toistensa ohi, eikä koskaan oikeastaan päästä puhumaan merkityksellisestä sisällöstä. Alan sisällä aihetta vältellään.

Yksi esimerkki on ihan perustavanlaatuinen kysymys yritysten toimintalogiikasta ja lastensuojelun tavoitteista: osakeyhtiön voiton tavoittelu ja lapsen etu eivät ole sama asia, vaikka niitä yritettäisiin kuinka sovittaa yhteen. Tämä ei tarkoita, että yksityinen toimija olisi automaattisesti huono tai julkinen automaattisesti hyvä, vaan sitä, että jännite ja ristiriita tavoitteiden välillä on olemassa. Sen tunnustaminen voisi tehdä keskustelusta rehellisempää ja hedelmällisempää.

Pohdin myös sitä, miten erilais ...